Vaikka kirjoittelutahti onkin taas ihan säälittävä, niin oon edelleen hengissä! Muutamat viime viikot on hurahtaneet aika vikkelään, ja tälläkin hetkellä pitäis olla kirjottamassa APE:n assessmentia mutta sen jälkeen kun oon tässä iltapäivällä väkertäny viis sivua tekstiä aiheesta "Applying comprehensive and detailed knowledge to your training program" niin ajattelin että nyt ois tauon paikka.
On tosi vaikeeta löytää sanoja kuvaamaan sitä mitä viime viikkoina päässä on liikkunut, mutta ehkä sen kaiken tiivistää se, että kyyneleiden määrä on varmaan jo puolittunu. Pikkuhiljaa se oma paikka alkaa löytyä, niin koulussa kuin kotonakin, ja suurimpien pelkojen väistyessä on tilaa nähdä niitä pienempiäkin juttuja jotka tekee onnelliseks. Viimesimmät kuukaudet on ihan epäilemättä olleet vaikeimmat mun tähänastisessa elämässä, mutta pikkuhiljaa ne alkaa tuntua monien kyyneleiden ja surun, ikävän ja turhautumisen täyttämien tuntien arvosia.
Koska runosuoni ei syki, ajattelin vaan kirjotella muutaman asian ylös, minkä haluaisin pystyä huomaamaan jokaisena sellaisena päivänä kun mielessä ei pyöri mitään muuta kuin Suomen elämän ihanuus ja täydellisyys.
Joten täällä rakastan muun muassa näitä:
- hostisän herätystä jokaisena aamuna sanoilla "Heidi, here's your cup of tea". Aluks vihasin sitä, että tämä tapahtuu joka aamu kello 7.10 kun voisin nukkua vielä vartin, mutta nykyisin rakastan vaan istua sängyssä sen teekuppini kanssa ne muutamat minuutit.
- sitä tunnetta kun yks päivä juttelin yhden tytön kanssa koulussa, joka on mielettömän kiltti ja ihana ja hauska, ja mainitsin että on tosi vaikeeta elää ja iloita, kun perhe ja ystävät on niin kaukana. Sillon tää tyttö halas mua ja sanoi että "But here's your friend just next to you, don't worry."
- maailman parasta islantilaista!
- hostisän herätystä jokaisena aamuna sanoilla "Heidi, here's your cup of tea". Aluks vihasin sitä, että tämä tapahtuu joka aamu kello 7.10 kun voisin nukkua vielä vartin, mutta nykyisin rakastan vaan istua sängyssä sen teekuppini kanssa ne muutamat minuutit.
- sitä tunnetta kun yks päivä juttelin yhden tytön kanssa koulussa, joka on mielettömän kiltti ja ihana ja hauska, ja mainitsin että on tosi vaikeeta elää ja iloita, kun perhe ja ystävät on niin kaukana. Sillon tää tyttö halas mua ja sanoi että "But here's your friend just next to you, don't worry."
- maailman parasta islantilaista!
- ja sen söpöjä naamakuvia
- sushia! En ollu koskaan ennen elämässäni syönyt sushia, ja nyt entiset kommentit "HYI RAAKAA KALAA" on ihan unohtuneet kun vietellään Steinunnin kanssa pitkiä lounaita Hamiltonin sushipaikoissa nauttien elämästä.
- Starbucksia. Minä, joka vihaan kahvia, juon kyllä varsin hyvin mielin melkein mitä tahansa Starbuckista ja parannan maailmaa yhdessä Steinunnin ja Courtneyn kanssa. (Courtney on kiwi, joka on lähdössä Tanskaan vaihtoon parin kuukauden päästä. Kesällä 2013 matkustetaan Steinunnin kanssa moikkaamaan Courtneyta ja sillon toivottavasti Steinunn tulee käymään Suomessaki!)
- luontoa. Merta, vihreyttä, vuoria, pieniä vihreitä kumpuja ja mutkittelevia teitä.
- mandariineja! Ja kaikkia muita mulle varsin eksoottisia kasveja joita täällä kasvaa!
- jalkapalloa! En oo enää maailman surkein, tykkään mun joukkueesta ja siitä tunteesta, kun ollaan vihdoin voitettu pelejäkin!
Ja paljon kaikkea muuta, jota ei sanoiks saa puettua :) Pieniä askeleita ja voittoja koulussa, sitä kasvamista ja itseluottamuksen nousua mitä oon täältä saanu ja niitä hetkiä, kun ymmärtää miten rikkautta tällanen vuosi on. Ja sitä, että miten onnekas onkaan ollessaan suomalainen!
Heidi tää sun blogis on ihana <3 tuu jo takas suomeen!!
VastaaPoistahttp://areu-nuts.blogspot.fi/
oi tuitui eve ja haha en mä ihan vielä, enää 7 kuukautta ja 4 päivää! ps tykkääääään blogistas!
VastaaPoista