määränpää viimeinkin selvillä!

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHHH JIPPIAIJEEEEEE IIIKKK AWWWWWW!!!

Ei mulla muuta kun että mulla on isäntäperhe!! Ens vuoden koti Hamiltonissa eli pohjoissaarella, perheessä lääkäriäiti, insinööri-isä ja kotona asuva pari vuotta nuorempi pikkusisko sekä Aucklandin yliopistossa opiskeleva isosisko ja tällä hetkellä jossain päin Englantia menevä mun ikänen sisko! Eikä sovi unohtaa koiraa ja kania jonka nimi on Panda :D Tää tieto tuli maanantaiaamuna, enkä varmaan oo koskaan ollu helpottuneempi ku sillon; viikonloppuna isäntäperhetilanne näytti tosi huonolta ja uhkana oli lähdön lykkääntyminen, jopa sen peruuntuminen tai vähintäänkin maanvaihto...

Oon ylikäyttäny googlen kuvahakua (saatte nauttia tuloksista tossa alapuolella) ja google mapsia, jonka mukaan itse talo näyttää olevan aika keskellä ei mitään, tontti on iiiso ja se on joen rannalla! Hamiltonin keskustaan (... okei en oikein tiiä ees missä se on mutta niin) on google mapsin mukaan reilu 10km ja apua tää mua ehkä pelottaa eniten, Hamiltonissa asuu wikipedian mukaan about 150 000 ihmistä..... t. Heidi jonka kotikaupungissa asuu alle 10 000 ihmistä..........

Näyttää niin kivalta, ja perhekin vastas jo mun sähköpostiin ja vaikutti olevan aika innoissaan. Siitäkin oon aika ilonen, että perheen vanhin tyttö on ollu ite AFS-vaihdossa Ranskassa ja perheellä on ollut pari ranskalaisvaihtaria, eli he tietää aika paljon vaihtovuodesta :) Lähtöpäivästä ei oo vielä varmuutta, koska koululla on paperit kesken; en varmaan ehdi parin muun suomalaisvaihtarin mukaan huomisiltana, koska viisumi ei kai ehdi, joten lennän sit yksin.... Nyt ei kyllä ees harmita se että tää lähtö vielä vähän myöhästyy koska sen jälkeen kun AFS:ltä soitettiin viime viikolla kertoen poikkeuksellisen huonosta perhetilanteesta ja mahdollisuudesta vuoden peruuntumiseen ni en oo muuta tehny ku itkeny ja pelänny, niin tää perheen saaminen on maailman suurin helpotus!!

Lähtöpäivästä soitellaan mulle kuulemma päivittäin, toivottavasti se ois tällä viikolla! Nyt kun tuliaiset on ostettu, jäätävän kokonen vaatekasa olohuoneen lattialla (joka on tasan enemmän kun 23kg) odottamassa laukkuun sullomista ja jo osa sukulaisista ja kavereista hyvästelty niin alkaa vähän tuntua siltä, että tässä ollaan jonnekin lähössä :) eikä kivempaa tunnetta oo.

62 päivää :(

Hienoo alottaa vaihtariblogi kunnolla tällasella itkuangstipostauksella mutta noo eiköhän se valota meikäläisen perusluonnetta oikein kunnolla, eli heippamoi vaan oon Heidi ja lähdössä todennäköisesti helmikuussa Uuteen-Seelantiin viettämään vaihtarivuotta.

Lyhyestä virsi kaunis, eli oon Heidi 17 ja ens vuonna 18 vee, Saarijärveltä Keski-Suomesta ja suuntana siis NZ AFS:n kautta. Tykkään paljon herkuista, liikunnasta ja mun ihanista kavereista. Tuleva vuos toisella puolen maapalloa on sellanen asia jota samaan aikaan odotan ihan mielettömästi (jonka varmaan kaverit ymmärtää koska ne joutuu kuuntelee juttuja ko. aiheesta ehkä miljoona ja yks kertaa päivässä) mutta toisaalta se kyllä pelottaa kans ihan yhtä paljon.

"Miks lähdet?" -kysymykseen vastaus on varmaan suoraan sieltä kliseiden käsikirjasta, no siks että vaihtarivuos on ollu pitkäaikanen unelma lapsesta asti ja Uusi-Seelanti sellanen maa, joka houkuttaa kaikin tavoin :) Vuodelta mä haluaisin tottakai saada ihan uskomattomia muistoja ja niitä uusia kavereita, ehkäpä jopa toisen kodin maailman toiselle puolen, mutta kyllä mä myös odotan kasvavani ja oppivani paljon uutta itsestä sekä maailmasta.

Mutta niin otsikon suruhymiöön palaten, toi 62 päivää johtuu siitä, että näillä näkymin pääsen lähtemään vasta helmikuun 22. päivä perheen/koulupaikan puuttumisen vuoks, jollon ei viisumia tipu eikä näin ollen pääse matkaan ensimmäisessä lähdössä tammikuun lopussa. Kun eilen tää puhelu tuli tästä niin fiilikset ei tietystikään ollu kovin korkealla, mutta toisaalta hyvähän se on nyt tietää, niin ehtiipä sitten valmistautua :) Onhan se aika perseestä siirtyä reilusta 30 päivästä Suomessa tonne kuuteenkymmeneen, mutta luotan nyt siihen että kyllä se reilu 10½kk maailmalla on sellanen aika, jossa ehtii kokea sen mitä vaihtarivuos voi ikinä tarjotakaan. Ja kun vikat kuukaudet vaikuttais Suomessa ihan kivoilta, niin kyllä tästä selvitään, varsinkin kun on niin etuoikeutettu että ylipäätänsä pääsee toteuttamaan tän unelman!

Uaaa mutta niin vuoden varrella ja varmaan tässä jo sitä odottaessa palaillaan, sillä ajattelin että blogi lienee ihan toimiva ratkaisu kertoo jotain ens vuodesta kavereille & tuttaville ja mahdollisesti sitten antanee tietoa niille, joilla vaihtarius on vielä harkinnassa. :)

Mutta tää oli ehkä tässä, ehkä musta tulee vielä ihan hyvä kirjottamaan ja runosuoni alkaa sykkimään tai sitten ei :D

Ps. ruudun tällä puolen näytetään vähän jähmeässä kuvassa tältä