:(

No näin kauan siinä karun todellisuuden iskemisessä kesti.

Alotin maanantaina koulun, ja näinä muutamana päivänä oon tavannu hirveen määrän ihmisiä ja olisin valmis antaa oikean käteni valmiista nauhotteesta "hello nice to meet you what's your name i'm heidi i'm from finland haha yes dudesons are from finland". Ihmiset on täällä yleisesti tosi ystävällisiä, mutta erityisesti koska Fairfield on koulu täynnä vaihtareita, ei kukaan jaksa kiinnostua uudesta vaihtarista kovin pitkäks aikaa.

En ees osaa kuvailla sitä tunnetta, miten eksyny ja outsiderin fiilis mulla on. Tiesin kyllä, että sillon kun revin itteni juuriltani aivan vapaaehtosest, niin ei sen uuden elämän rakentaminen ois helppoa, mutta en mä nyt olettanu että se tuntuis ihan näin pahalt. Varsinki, kun en mä oo ees koulussa yksin, vaan hengailen sitten aina vähän eri porukoissa, mutta kun kiwit puhuu nopeesti aksentillaan toisille, mulla kestää a) ymmärtää mitä ne sanoo b) miettiä mitä ite sanoisin, ja hetkes koko aihe on vaihtunu ja pian huomaan et oon ollu koko tunnin hiljaa. Ja kun puoliin näiden jutuista en oikeen mitään voi ees kommentoida kun en tiiä niistä mitää! En haluis tutustuu itteenikään koska nökötän hiljaa paikallaan vittuuntunu ilme naamalla.

Toisaalta ei kolmen päivän jälkeen voi liikoja odottaa..... Mulla on kyllä ollu ihan hauskojakin hetkiä, ja esimerkiks eilen olin tosi ilonen viimesen enkun tunnin jälkeen kun yks tyttö kerto mulle koulun järjestämistä surffausretkistä Raglaniin ja pyys lähtee mukaan ja opetin Nathanii laskee nollast kymmeneen suomeks ja venäjäks (oli muute vaikeeta muistaa venäjäks numerot... hehe). Mutku normaalist se on vaan sitä outsiderinä oloa ja hiljasena sivusta seuraamista ni äää en kestä.

En jaksa valittaa enää kovin pitkään, sanon vaan että mulla on kyllä ihana hostsisko mutta haluan epätoivosest muutaki elämää!! Koska aina kotona on kivaa mutta jotta koulussakin ois jatkossa kivaa niin lupaan olla tästä eteenpäin sosiaalinen. Näin lupasin tänäänki ja se ei kyllä toiminu mutta huomenna uus yritys :D

don't ever let it end

Haha Nickelbackia pitkästä aikaa tossa otsikossa, haha en oo sitäkää hetkeen kuullu kun a) ei mulla oo ollu aikaa kuunnella koneelta musiikkia b) kaikki biisit tulee tänne radioon aika jäljessä, hostsisko sano Christina Perrin Jar of Heartsista et se on aika uus... Uaa mä en tuu kestää jos sitä soitetaa täällä pian samaan tahtiin ku Suomessa sillo joku aika sitte.

Mut niin aluks, tiiän kyllä että usein vaihtovuoden alku on ihanaa kun kaikki on uutta ja ihmeellistä eikä arki oo vielä iskeny (tai sit se on ihan pelkkää paskaa), mut niin musta tuntuu että oon ollu täällä paaaljon kauemmin ja mulla on niin kivaa just nyt. Ei me olla mitään ihmeellistä tehty, tänään käytiin aamusta hostäitin kanssa farmer's marketissa joka on aika iso myyntitapahtuma farmereille Hamiltonissa ja siellä myytiin kaikkia vihanneksia ja hedelmiä, joita en oo koskaan nähnykkää, sitten makoiltiin tunti hostsiskon kanssa uima-altaalla (okei aika luksusta) ja illasta tuli meksikolainen vaihtari hostperheensä kanssa käymään ja pelailtiin jalkapalloo (en oo edelleenkää mikää jalkapallotähti) ja sillee.

vähän jokinäkymää, mua kyllä harmittaa etten saa millään sitä nätteyttä mitä tääl on ni kameraan :( buhuu onneks en ottanu valokuvausta aineeks täällä

Toisaalta tää kaikki on niin hämmentävää ja on jo asioita, joita mä ikävöin. Sinällään ihan hirveä koti-ikävä ei vielä oo, mutta huomaan kyllä että tykkään siitä tunteesta kun ei tartte miettiä että voiko tehdä jotain eikä oo aina se idiootti joka ei vaan tiedä vaikka että miten apple cucumber leikataan oikein. Välillä en oikein jaksais lähteä huoneesta mihinkään kun se tarkottaa sosialisointia ja sellasta tiettyä tilanteeseen tunkeutumista, kun se on tavallaan aika rankkaa, erityisesti varmaan sen takia koska Suomesta sellanen smalltalk-kulttuuri puuttuu tai on ainakin paaaaljon vähäsempää. Koko ajan pitää puhua, koska ainakaan tää perhe ei vaan oo hiljaa tai jos ne on, niin se on näille tosi sellasta kiusallista. Vähän huolestuttavaa että se sosialisoiminen tuntuu näin rankalta jo nyt vaikken vielä ees oo ollu koulussa jossa sitä pitää varmana harrastaa saadaksee kavereita mut niin toisaalta oon siitä innoissani, haluan niitä kavereita. :D:D

Kai vois sanoa et so far so good, niin kotoisa fiilis kuin vaan muutaman päivän jälkeen voi olla, nyt en kyllä oota sitä päivää kun kaikki alkaa tuntua vähän liian rankalta ja kaikelta muulta kun niin kivalta kuin nyt. En kuitenkaa jaksa miettiä sitä nyt, oon vaan ihan haltioissani ruokapaikkojen määrästä, Dunkin' Donutsista, tän perheen tekemästä ruoasta (<3), kivoista hetkistä siskon kanssa ja iiiisosta talosta. Hmm aika ruokapainotteista, en niiin tuu mahtuu lentsikkaan ens vuonna koska söin tänään maailman parhaan croissantin.

Mun pitää lähtee selvittää kohta sports dayn sisältöö tolta siskolta ja penkoo matkalaukkua et oisko siel mitään punasta, ääää. Se on muuten kauheen vaikeeta vaan mennä toisen luo kun et kuitenkaan tunne ihmist kovin hyvin ja keksiä aluks jotain muuta puhuttavaa koska oon kyllä huomannu että täällä asioita ei vaan tulla suoraan kysymään, ne on usein sellasii btw-juttuja. Ja ois vaan paljon helpompaa ja rentouttavampaa datailla vielä hetki.

pihatie ja yks autotalleista... hostmum omisti yhessä vaiheessa 4 autoo, nyt enää säälittävät 3, joten veikkaan et osa on voinu olla tuolla hostdadin vanhojen auton joukossa?

Sen osalta siis huoh. Mut muuten hihi. Kuvituksena tässä kuvia joita otin tossa päivällä, oli niin lämmintä ja aurinkoista että rusketuin jo vähän ja tosissaan makoiltiin ja uitiin joku tunti siskon kanssa tossa altaalla. Kivaaa. NO JAHAS EI OLE, tällä netillä on sittenkin ongelmia. Koska mua väsyttää vaikka nukuin 11h viime yönä niin taidanpa kohta harkita nukkumista.

ps. oon laskenu kylppärit. Niitä on 5.