Happy Easter

Jos koulu on kamalaa niin muuten elämä tällä hetkellä hymyilee, onhan mulla mitä parhain hostperhe ja monta apinaa Suomen päässä joita on kamala ikävä :) Vaikka toisinaan vaikeimpina hetkinä sitä toivookin lentolippua Suomeen takas tuttuun ja turvalliseen elämään, niin samaan aikaan voin jo nyt sanoa, että ikinä en vaihtais päivääkään tästä vuodesta pois; en osais enää kuvitellakaan elämää ilman kahta kotia, jotka on niin kaukana toisistaan kuin mahdollista, mutta joilla on niin paljon yhteistä ja sitten myös jotain erilaista. Vaikka oonkin uhkaillu tässä kavereita että en todellakaan kestä täällä koko vuotta, niin koska tää on todellakin varsinainen rollercoaster ride tunteiden suhteen, niin tällä hetkellä oon taas kaivanu jostain parin yön aikana ihan uutta voimaa ja intoa rakentaa elämää tänne - tiiän kyllä että alas tullaan ja kovaa joku päivä, mutta kaikesta selviää :)

Pääsiäinen sujui yllä olevissa tunnelmissa, välillä i had so much fun ja toisinaan taas olin valmis vaikka uimaan kotiin. :D Mutta ei näissä maisemissa elämä voi olla huonoa, vaikka aika erilaista se onkin verrattuna siihen mitä se olis ollut Suomessa... Soittaisin vanhalle Heidille ja kysyisin että mitä sen pitäis tehdä tälle uudelle "lähdenpä kello 6.30 aamulenkille loma-aamuina enkä ole katsonut puoleentoista kuukauteen yhtään kokonaista tv-ohjelmaa ja syön sieniä ja munakoisoa!!" -versiolle. Noooo oon kyllä jo keränny vaihtarikiloja siihen malliin että liikunta ei tee pahaa mutta silti, tänäänkin olin pystyssä 8.00. Onneks mulla on vielä 1½ viikkoa aikaa oppia nukkumaan :))

Saanee korjata mahdolliset harhaluulot: merivesi täällä ei todellakaan oo lämmintä!!! Hypotermian partaalle ajautumisesta huolimatta toi oli aika kivaa silti

kamalan rumaa

Easter egg hunt! Sunnuntaiaamuna pääsiäispupu kävi piilottamassa mooonta kymmentä suklaamunaa ympäri pihaa ja taloa, ja niitä sitten jahtaamassa! Hihi sain paljon suklaata

Jock (hostperheen koira) melkeen häviää Pandalle söpöyskilpailuissa!

Päivät hostperheen rantatalolla sisäls siis muutaman lenkin, joka-aamusen visiitin ihanaan pieneen leipomoon ehkä sadan metrin päässä talosta, monta tuntia rannalla jonne oli matkaa ehkä 50 metriä, paljon leikkimistä koiran ja pupun kanssa, korttipelejä ja kirjoja (a house of night novels !!! Suosittelen lämpimästi) ja aivan liikaa syömistä. Hot cross bunsit on mun uusin rakkaus, harmi ettei niitä oikein saa kun pääsiäisenä...

High school is the best time of your life

... En ihan allekirjota tota.

Elämää täällä takana kohta neljä viikkoa, ja kaikki muu paitsi koulu sujunu ihan mielettömän hyvin :) Harmi vaan, että AFS-vaihtarin elämässä toi koulu näyttelee aika isoa roolia, koska tää on school-based program... Eikä sillä menestyksellä ees oikestaa oo väliä, mutta pointti on se, että siellä koulussa on pakko olla.

Mun kouluks sattu Fairfield College, joka on mun asuinalueen julkinen koulu. Muut vastaavan tason koulut, eli vuodet 9-13 on tällä alueella yksityisiä, joihin vanhemmat joilla suinkin vaan rahaa on lähettää lapsensa; näin ollen Fairfieldiin jää ne loput. Tää koulu on varsin huonomainen ja mun mielestä kyllä -tasoinenkin, esimerkiks AFS-leirillä kaikki työntekijät naureskeli koko koululle kun siitä mainitsin, eli tiesivät kyllä että mistä puhutaan... En kuitenkaan tällä nyt tarkota sitä, että kaikki nuoret Fairfieldissä ois idiootteja mutta siis yleisesti siellä ei oo mitään kuria, siellä ei tehä mitään ja opetuksen taso on huonoa. :D Ja siellä on kylmä mutta se nyt ehkä ei oo kaikista oleellisinta.

koulua

ja vähän lisää samaa rakennusta

Uuden-Seelannin kouluissa on periaatteessa 13 vuotta (jos et pääse vuottas läpi niin sitten 14). Mä oon vuodella 13, eli koulun vanhimpana, ja me saadaan valita ihan mitkä tahansa viis tai kuus ainetta, joita me opiskellaan koko vuosi. Mä opiskelen tällä hetkellä seuraavia:

- english: Englanti oli AFS-vaihtareille mun koulussa pakollinen, ja toi on siis englanti äidinkielenä -class. Mitenkään erityisen vaikeeks sitä en oo vielä havainnu, mutta toisaalta me kirjotettiin yhtä kolumnia mun koko eka kuukaus, eli lämpimiä terveisiä vaan äikän kursseille Suomeen jollon tollanen pitää saada valmiiks max. viikossa, eikä kaikkia tunteja todellakaan käytetä luokassa siihen... Mun opettaja englannissa on tosi kiva nainen, joka on kyllä sen näkönen että se menee rikki jos siihen koskee, ja se tuli pahottelee mulle Brownleen kommentteja Suomesta. :D

- classical studies: antiikin ajan historiaa ja filosofiaa! Vaikka Suomessa filosofia1 oli ehkä maailman kamalin kurssi, jollain tapaa tykkään tästä aineesta ihan älyttömästi :D Ollaan luettu Platon The last days of Socrates -teosta ja sen pohjalta vastailtu kysymyksiin ja kirjotettu esseisiin (joita mä en kyllä oo vaivautunu tekee, hupsista). Tykkään lisäks siitä ryhmästä ihan älyttömästi, joten tää on varmaan mun suosikki. :)

- advanced physical education: Okei syön sanani edellisen suhteen, ehkä APE on sittenkin mun suosikki. Nyt ollaan vaan uitu koko term1, ja meidän tavotteena ois uida 3 stroke medley (eli altaan päästä päähän ja takas ensin rintauintia, sitten selkää ja lopuks freestyleä) alle 3.12 mihin mä en surkeilla uimataidoillani pysty, mutta koska oon harjotellu ahkerasti 3 kertaa viikossa niin oon jo edistyny!! Wuhuu hyvä minä, tulevaisuudessa tässä tehään joku oma kuntosuunnitelma ja noudatetaan sitä, mennään kalliokiipeilee ja laskettelee. How cool is that!! Yks tunti viikossa on ollu luokassa, koska tässä pitää tehä myöskin kirjallisia töitä.

- geography: tän valitsin tosissaan vaan niiden field tripien takia, joista toinen tehtiin jo Rotoruaan ja sateesta huolimatta siellä oli kivaa :) Tässä käsitellään nyt turismia ja sitten ilmastonmuutosta (randomit aiheet), ja mulla ois iso assessment tekemättä aiheesta tourism development in Rotorua joka nyt ei ihan hirveästi innosta (eli siis pitää piirrellä karttoja ja diagrammeja ja kirjottaa pari esseetä ja muuta mukavaa). Mut tääki on ihan kivaa, sinällään aika helppoa koska kaikki ilmastonmuutosasiat esimerkiks on Suomessa käsitelty niiin moneen kertaan että mun ei tartte muuta tehä ku nukkua :D

- tourism: haha tää on ihan kamalaa, mut harmi ettei siinä tilalla oo mitään kivaa mihinkä voisin turismin vaihtaa. Opettaja on ihan hirveä koska en esim. ymmärrä sanakaa että mitä se sanoo ja tää on vaan tosi tylsää. Nyt ollaan käsitelty Queenstownia, seuraavaks sit Australiaa ja se on lähinnä vastausten kopioimista kirjan kysymyksiin... jotka on tasoa mitä kieltä Australiassa puhutaan.

Sit mulla on yks study eli hyppy. Meillä on Fairfieldissä joka päivä viittä eri ainetta, ja koulu alkaa 8.40 whanau groupilla eli meiän oman ryhmän kokoontumisella, jossa luetaan ilmotukset ja muuten vaan ootetaan ajan kulumista... Kaikki oppitunnit on 60min, ja välissä on vaan 2 taukoa, mutta ne on sit 35min kumpikin (lunches 1 & 2, joilla yleensä hengaillaan meidän year 13-alueella joka on itseasiassa vaan parin rakennuksen muodostama kulmaus. Ei me muuta tehdä ku hengailla vaan, aurinko kun paistaa täällä toistaseks koko ajan, ja kuunnellaan musiikkia isoista stereoista ja mikäli jollain sattuu olemaan synttärit ni syödään kakkua :))) Tervetuloa vaihtarikilot). Koulu loppuu 15.10 paitsi keskiviikkosin mulla jo 12.20 koska mulla on study just ennen kun kaikki lopettaa aiemmin keskiviikkosin Fairfieldis.

Mun koulun huonotasosuuden huomaa kyllä aika selvästi; tunneille mennään ja tullaan miten halutaan, mitään sääntöjä ei noudateta ja esimerkiksi deadlinet ei koskaan pidä, koska se että jos jätät palauttamatta jonkun työn ei aiheuta mitään sanktioita... Vaihtarillehan tää nyt on ihan kivaa mutta mulla on tosi paha mieli niiden nuorten puolesta joilla on haaveammatteja ja jotka ei saa mitään pohjaa niitä varten tuolta vaan koska vanhemmilla ei oo rahaa :( Oi ihana Suomen tasa-arvonen koulutusjärjestelmä jossa suurin osa tulevaisuudesta riippuu vaan siitä että kuinka paljon jaksaa ite töitä tehdä.

Mutta vaihtarillehan tän tyyppinen koulu on aika jees, koska tää vuosi on kaikkea muuta kuin opiskelua :) Oon mä yrittäny jotain koulujuttuja tehdä, mutta lähinnä nyt keskityn raahautumaan paikalle ja koittaa sosialisoitua. Harmi vaan että se ei oo helppoa alkuunkaan, mun koulu on täynnä vaihtareita ja muut opiskelijat tykkää ohjata meitä olemaan keskenään... Toisinaan kaikki mitä puhun ignoorataan koska kukaan ei jaksa vaan kuunnella, toisinaan mulle sanotaan että juu voisit olla tosi kiva mut hei ei me haluta tutustua koska oot vaihtari ja sulle pitäis sit sanoa heippa. Ei mulla muuta ku et jahas kiva hei, kiitti mahdollisuudest ja sitä rataa.

Ootan sitä ihmettä että tää muuttuis vähän helpommaks, mutta tällä hetkellä jaksan ainoastaan mun ihanan hostperheen ja mahtavien vaihtarikavereiden ansiosta :) Toisaalta alan jo hyväksyä sen, että sellaset ulkopuolisen ja strangerin fiilikset tulee aina pysymään, mutta vielä oon ainakin toistaseks aika päättäväinen muuttamaan tätä tilannetta. Joka ikinen aamu päätän, että tänään oon se minä jonka mun kaverit Suomessa tuntee, mutta kun se on niin vaikeeta kun en saa mitään vastakaikua. Yksin on vaikee keskustella ja sitä rataa, ja sekin ärsyttää että kaikki kysymykset mitä multa kysytään on "how do you do this in finland" -tyyppisiä sen sijaan että oltais kiinnostuneita ihan musta vaan eikä kaikista suomalaisista. :(



Enkä osaa ees kuvailla näitä tunteita mitä tällä hetkellä käyn täällä läpi, joten ehkä parempi tehä tästä tekstistä vielä vähän enemmän pomppiva ja heittää loppuun näitä mun havaintoja eroavaisuuksista Suomen koulusysteemiin ja -tapoihin:
- täällä ei oo yhtä koulurakennusta, vaan monta parakin tyyppistä blockia
- useimmat oppilaat käyttää koulureppua laukun sijaan
- tuntien välissä ei oo mitään muita taukoja kuin noi kaks lounasta, jotka on ekan 2 tunnin ja niitä seuraavien 2 tunnin jälkeen
- yksittäisiä tehtäviä harvemmin tulee kotitehtäviks, useimmiten ne on essee- tai tutkielmatyyppisiä juttuja, jotka arvostellaan fail/achieved/merit/excellence tai vaihtoehtoisesti vaan fail/pass -asteikolla. Hyväksytyistä töistä opiskelijat saa creditsejä, jotka merkkaa yliopistoon sisään pyrkiessä
- yliopistot maksaa täällä, joten useimmat mun koulusta tekee töitä koulun ohella kerätessään rahaa yliopistoon
- mitään kouluruokaa ei oo, eli lunchbox tai koulun kioski kunniaan :D Mä syön normisti myslipatukan ja omenan ja rusinoita ja valitettavasti nykysin suklaata ja wedges... Täällä nää paikalliset kun vetää sipsejä ja pies (ei, en voi kääntää sitä. Pie on täällä ihan oman kulttinsa, musta ne on pääasiassa ällöttäviä. Ehkä omistan jossain vaiheessa postauksen tälle ruoalle täällä joka kyllä muuten on syynä mun pian tuplaantuvaan ulkomuotoon.)
- opiskelijat on jaettu kouluissa omiin "tupiin", joilla on omat värinsä, ja sitten koulussa on teemapäiviä (athletics day, swimming sports day, cross-country day, dress up days) jolloin pitää pukeutua oman tuvan väreihin ja useimmiten urheilla, jotta saa pisteitä tuvalle! Fairfieldissä nää tuvat on nimetty vielä lähistöllä olevien vuorten mukaan, ja oon vihdoin oppinu omani joka on Maungatautari!
- koulun jälkeen melkein kaikki harrastaa jotain lajia koulun yhteydessä, oli se sitten rugby tai touch tai soccer tai netball etc etc. Pelaaminen otetaan täällä tosi tosissaan, kaikki haluu ykköstiimiin ja siellä pitää olla hyvä tai muuten sieltä tippuu pois :D Toki tarjolla on sitten myöskin social teams mut pääasiassa täällä kyllä rakastetaan kilpailua
- jotkin aineet tuntuu välillä olevan tosi ... kilpailuhenkisiä. Mun liikunnasta ei oo kyllä mitään "kaikki osallistuu!" -henkeä, täällä vaan treenataan tosissaan ja yritetään esimerkiksi uinnissa saavuttaa tietty tavoiteaika.

Eiköhän tää ollu tässä, ei ihan tullu sellasta järkevää ja informatiivista kokonaisuutta mutta aivan sama yritinpähän ainakin! Se on ollu mun periaate koulussa kun palautan sivun mittasia epätoivosia tutkielmia kun muiden omat on 16-sivusia...

Mt Ruapehu ja Mt Doom valloitettu

Ihka oikea ja elävä tulivuori! Ajeltiin sinne viime viikonloppuna with my mum and sister osallistumaan hiihtokauden valmistelutalkoisiin - tää mun hostperhe kuuluu sellaseen lasketteluklubiin, ja niillä on siellä vuoren rinteellä sellanen yhteinen mökki. Viikonloppu kulu sitä siivoillessa ja ruokavarastoja täyttäessä (... en oo ehkä koskaa ollu yhtä västyny ku sinä lauantai-iltana jolloin olin koko päivän ravannu vuorenrinnettä ylösalas kantaen niitä persikanpuolikkaita metallitölkeissä sinne). Mielettömät maisemat ja kivaa seuraa :) Enkä voi sanoa että mua harmittais se että oon nyt nähny Lord of the Ringistä tutun Mt Doomin :)))

matkalla näytti tältä

mt Ruapehu

Torstaina tuli kuukaus elämää täällä täyteen, ja tuntuu että oon ollu täällä paljon kauemmin - ja hyvällä tavalla, koska mulla on jo sellanen fiilis että kuulun tänne ainakin perheen puolesta. Elämä täällä on sinällään aika kiireistä koska on aika isoja koulujuttuja tehtävänä (ja mun opettajat haluaa et teen ne........ NOOOOOO, maailmassa on jotain väärin ku vaihtari istuu illat analysoiden turismikeskittymiä) ja kun oon kotona vasta aikasintaan viideltä joka päivä, mutta kyllä mä tästä silti tykkään :) Ainut mikä on kamalaa on koulu, koska kavereiden saaminen ei vaan onnistu, mutta toistaseks jaksan vielä muiden vaihtareiden ja mun hostperheen takia :)

mum <3

Mutta niin sitten viime kerran oon tehny ainaki näitä juttuja:
- käyny keilaamassa vaihtareiden kanssa
- käyny lihomassa vaihtareiden kanssa dunkin donutsissa (ne varmaan tunnistaa jo meidät kun viittä eri kieltä puhuva ryhmä tulee sisään ja miettii iäisyyden että mitä ottaa ja jokainen päätyy vähintään kolmeen donitsiin)
- SURFFANNU!! harmi ettei mulla oo kuvia siitä mutta se oli siistein juttu so far mitä oon täällä tehny :)
- liittyny jalkapallojoukkueeseen ja stage challenge -teamiin! Stage Challenge on 8min mittanen video mitä monet koulut tekee täällä näin määrätystä aiheesta, ja sellanen tanssi-laulu-tyyppinen juttu :) Oon auttamassa puvustuksessa ja backstagen puolella!
- ostanu kivat kengät ja neuletakin <3
- uinu APE (advanced physical education) tunneilla ja saanu minuutin pois mun 3stroke medley -ajasta!

Ja tänne kesä tuli vasta nyt, koko viikko ollu +25 joten on ollu ihan kiva uida koulun altaassa ja ottaa aurinkoa :) Huomenna rannalle ja torstaina on vika koulupäivä ennen lomaa!! IHANAAA!

Lisään kuvat varmaan illalla tai jotain, koska nyt pitää kipittää Balloons over Waikato -tapahtumaan jossa oon töissä, koska tartten community service -tunteja AFS:n takia... Ei niin kiva juttu mutta sitten kun loma on niin mulla on aikaa ja naputtelen paljon postauksia ja aion roikkua koneella että saan juteltua mun parhaille suomikavereille <3 Miss u so much.

So ready to go

Multa on kysytty niin monta kertaa viime päivien aikana että miltä tuntuu ja jännittääkö, enkä oikeen vieläkään osaa vastata. Ihan mielettömän sekavat fiilikset, samalla pelottaa enemmän kuin koskaan ennen ja samalla on innostuneempi kuin mitä vaan voi edes kuvitella. Muutama sata triljoonaa kyyneltä on jo vuodatettu ja parinkymmenen minuutin päästä alkavan päivän iltaa en ees uskalla ajatella, kun vesivahinko Helsinki-Vantaalle on ihan taattu kun mä pääsen paikalle. Saattojoukoiks en suostu ottamaan ketään muuta kuin isin koska en halua sinne autoon mitään monen tunnin itkukonserttia, vaikka en kyllä usko et tääkään yhtään helpottaa sitä lähtemistä sitten... Tiiän kyllä, että nykyaikana yhteydenpito on tosi helppoa ja vaikka maantieteellisesti ollaan kaukana niin sinällään oikeastaan pääsee tosi lähelle, mutta eipä järkiperusteet saa mua olemaan itkemättä tai surematta tai pelkäämättä.

Pakkailun ja hyvästien ja tuntien laskemisen lomassa oon kuunnellu aika paljon tätä laulua

  

  

"It takes some good to make it hurt
 It takes some bad for satisfaction"

"It takes a night to make it dawn"
"It takes some cold to know the sun"

"And it takes some fears to make you trust
It takes those tears to make it rust
 It takes the dust to have it polished"

"Ah la la la la la la life is wonderful
Ah la la la la la la life goes full circle
 Ah la la la la la la life is wonderful"

Laukku täyteen salmiakkia ja maailmalle; kotoa Helsinkiin, Helsingistä Bangkokiin, Bangkokista Sydneyyn, Sydneystä Aucklandiin ja Aucklandista Hamiltoniin. Parin päivän päässä vastassa hostäiti ja odottamassa uudessa isossa kodissa ihanan oloinen sisko, isä, koira ja pupu joka ei toivottavasti järsi mua heti alkuun palasiks. 

ps. Jotta ette unohtais niin otan paljon kuvia vaikkapa siinä perheen uima-altaalla ja postailen niitä facebookkiin, ei huolta! ;) Ootte rakkaita!

psps. toivottavasti postipoika on nopea ja tuo mun viisumin ja passin Helsinkiin ajoissa, mun mielenterveys ei enää kestäis yhtään siirtymistä