Northland

Viime lauantaina hypättiin autoon yhentoista maissa (tavote oli kasilta, mutta tän perheen kanssa mikään ei kyllä tapahdu just sillon kuin tarkotus on, eli tää ei sinällään ollut yllätys) ja otettiin suunta kohti pohjosta, Uuden-Seelannin lämpösintä aluetta kaikkine mandariini- ja appelsiinipuineen ja piiiitkine hiekkarantoineen! Määränpäänä oli Coopers Beach, suhteellisen suosittu ranta (if the name didn't ring a bell...) Pohjois-Saaren pohjoisosassa, ja tarkotuksena viettää siellä viis päivää hostmumin ja kahden hostsiskon kanssa.

Ajattelin harrastaa tässä vaan tehokasta kuvaoksennusta, joten muutama maisema jostain päin pohjoista:

siellä oli niiiiin vihreäää

Coopers Beachille rantauduttiin vihdoin ja viimein joskus kasin maissa illalla (matka ehkä vähän veny myös sen parituntisen Albanyssa vietetyn shoppailutauon takia jonka ansiosta päädyin ostamaan shortsit ja paidan jeejee! Alkaa vähän turhauttaa elää matkalaukullisella vaatteita). Eka ilta ei nyt mitenkään erityinen ollu, ja seuraavana päivänä sitten hyökättiin ihan pienen ajomatkan päässä olleeseen Mangonuin kylään. Siellä tän loman teema kulminoitui oikein hyvin muutamassa kahvilassa ja leipomossa: RUOKAA. Joko oon maininnu että rakastan mun hostperheessä sitä ruokaa mitä ne syö ja ostaa? Hehe tervetuloa extrakilot jo näiden aiempien lisäks.

Seuraavakin päivä tais mennä vähän samoissa merkeissä kun edellinen, rantaa ja myös visiitti Kerikerin kaupunkiin josta sain vihdoin ja viimein ostettua jotain kivaa joka saattaa suunnata Suomeen ehkä ens vuosikymmenellä! Mutta paras päivä oli ehdottomast keskiviikko, jollon otettiin suunta kohti pohjoisen pohjoista, Cape Reingaa eli Uuden-Seelannin pohjoisinta niemenkärkeä!

 

Ei varmaan tartte erikseen sanoa, että maisemat siellä oli aivan mielettömät. Ymmärrän kyllä aika hyvin sen, että maorit uskoo että Cape Reingalla, paikassa jossa itse asiassa kaks merta yhtyy (Tasman ja Pacific) jos mun maantieto on yhtään ees sinne päin), heidän henget hyppää mereen kuoleman jälkeen ja alottaa kuolemanjälkeisen elämän - nää mun tiedot ei oo ihan niin laajoja tästä että voisin ihan kirjaa kirjottaa mutta anyhow.

Ja mielettömien maisemien jälkeen matka jatku kans vielä suurille hiekkadyyneille, joissa hypättiin sellasten lautojen päälle ja laskettiin mahallaan niitä jäätävän kokosia dyynejä alas! Maailman hauskinta ja hiekkasinta, en todellakaan uhrannut kameraa sinne :D Löysin hiekkaa mun korvasta vielä pari päivää sit.

Viimesenä päivänä makoiltiin rannalla, kerättiin simpukoita ja ihmeteltiin rock poolseja - meriveden täyttämiä altaita kivikossa jossa oli vaikka mitä ällöttäviä pikkueläimiä! Hyi että musta ne oli ällöttäviä ja siskot oli ihan innokkaana tökkimässä niitä, hrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.

mikä tää tuuletus on

In the end oli ihana viikko :) Välillä meinas kyllä hermot mennä hostsiskon kiukutteluihin ja kaikkiin tappeluihin joten sinällään oli kiva tulla sit takas kotiin, kun täällä on vähän enemmän tilaa vaan vetäytyä pois siitä tilanteesta jos ilmapiiri alkaa kiristyä liikaa. Ja seki vähän meinas alkaa tympiä ku toissapäivänä ajettiin kotiin 6h matka 12 tunnissa kun hostmum halus pysähtyä __kaikkialla__... Hyväähän se tarkottaa kun haluaa esitellä tätä maata mutta hei joku raja sentään sano mun istumalihakset.