Happy like a fool

Oh gosh finally I had a great day!

Mun vaihtovuoden alku on ollut samaan aikaan just sitä mitä odotin ja toisaalta taas ihan erilaista kuin mitä ikinä kuvittelin; luulin tulleeni tänne realistisin ajatuksin, tietäen että vuosi tulee olemaan täynnä niin ylä- kuin alamäkiä, mutta uskoin kyllä selviäväni siitä kaikesta - joskus koti-ikävä iskis, mutta se hoituis kyllä skypepuhelulla ja välillä kaikki ois vaan uskomattoman kamalaa, mutta yks itketty yö ja aamulla taas leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä ja sitä rataa.

Ekat kuukaudet täällä on kyllä osoittaneet sen, että sen lisäks, että odotukset ei kuitenkaan ollu ihan realistisia, niin en myöskään osannut odottaa omia reaktioita niihin kaikista vaikeimpiin juttuihin, joka nyt mun kohdalla on ollut lähinnä yksinäiset päivät koulussa - vaikka en oo ees kovin usein mitenkään yksin, koska en oo vielä alistunu jäämään sinne mistä muut kaikkoaa, vaan koitan kyllä tunkeilla ryhmästä toiseen - harmi vaan että se nyt ei ihan aina toimi... Oon ollu nää viime kuukaudet tarkemmin mietittynä aika surullinen ja ennen kaikkea pettynyt - en siihen mitä se elämä täällä on ollut, vaan ihan vaan itseeni - pakko myöntää, että oon ollu varsin ujo ja hiljanen, ja kaikki pienimmätkin pettymykset oon ottanu paljon raskaammin kuin koskaan ennen. Mun suuret suunnitelmat "vaikka kavereiden saaminen voi olla vaikeaa niin minähän olen positiivinen ja iloinen ja avoin ja kaikkea muuta!!" on kariutunu siinä vaiheessa kun en saa sanaa suusta pelottavien kiwinuorien ollessa lähettyvillä.

Mutta tattadaa viime viikon loppu, viikonloppu ja tää päivä on ollu ehkä parasta aikaa täällä so far, varsinkin koska viime maanantai loman jälkeen oli taas paskin päivä ikinä - sillon se yksinäisyyden tunne ja outsiderin rooli kasvo vaan vähän liian suureks. Mutta sitten torstaista eteenpäin kaivoin jostain ihan uudenlaista asennetta ja energiaa ja siitä eteenpäin lunchit on sujuneet oikeasti nopeasti, enkä oo kattonu kelloa parin minuutin välein että paljonko tätä kidutusta on vielä jäljellä!

Onnistunut yhteiskuva

Viikonloppuna kahvittelin ensin perjantaina ihanimman islantilaisen vaihtarin kanssa, lauantaina sama Steinunn tuli meille yöks ja meillä oli niin kivaa ja päätin järjestää synttäribileet parin viikon "YHYY JUHLIN 18-VUOTISSYNTTÄREITÄNI YKSIN" -itkuvirren jälkeen ja sunnuntaina vietittiin vielä kiva päivä shoppaillen.

Tänään olin vähän masentunut tosta takaisin kouluun -ajatuksesta ihanan viikonlopun jälkeen, varsinkin kun mun ja Steinunnin pääpuheenaihe oli se miten perseestä koulu on ja miten luusereita me ollaan tässä kaveriasiassa, mutta vielä mitä, mulla oli mahtava päivä!! Suomen mittapuulla tää ois ollu ehkä ihan sellanen normipäivä, just having fun with friends eikä se tuntunu kovin pitkältä, mutta kun täällä en oo hirveästi nauranu oikein kunnolla tai viettäny koko lunchia ilman sellasia tukalia hiljasuuden hetkiä kenenkään kanssa, niin kyllä tää on edistystä mulle!

'Haha tällä hehkutuksella ei tainnut nyt olla mitään pointtia ja monelle se voi vaikuttaa ihan turhalta riemuitsemilta, mutta mua tää alkuvuos on opettanut arvostamaan omia kavereita ja sitä tunnetta että tietää kenen luokse mennä välituntisin niin paljon, että pienetkin askeleet kohti sitä tilannetta on oikeasti riemun aihe :) Ehkä ne joskus vaihdossa olleet tai tällä hetkellä maailmaa valloittavat ja koulun kanssa taistelleet ymmärtää paremmin miten hienoa on actually have a great time there mutta niin. Pointti oli se, että nyt oon onnellinen, vaikka tiiän kyllä että seuraavana huonona päivänä alas tullaan ja kovaa. 

Mun onnellisuutta lisää meidän mandariinipuu jonka mandariinit on kohta kypsiä! Ah rakastan mandariineja