Happy like a fool

Oh gosh finally I had a great day!

Mun vaihtovuoden alku on ollut samaan aikaan just sitä mitä odotin ja toisaalta taas ihan erilaista kuin mitä ikinä kuvittelin; luulin tulleeni tänne realistisin ajatuksin, tietäen että vuosi tulee olemaan täynnä niin ylä- kuin alamäkiä, mutta uskoin kyllä selviäväni siitä kaikesta - joskus koti-ikävä iskis, mutta se hoituis kyllä skypepuhelulla ja välillä kaikki ois vaan uskomattoman kamalaa, mutta yks itketty yö ja aamulla taas leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä ja sitä rataa.

Ekat kuukaudet täällä on kyllä osoittaneet sen, että sen lisäks, että odotukset ei kuitenkaan ollu ihan realistisia, niin en myöskään osannut odottaa omia reaktioita niihin kaikista vaikeimpiin juttuihin, joka nyt mun kohdalla on ollut lähinnä yksinäiset päivät koulussa - vaikka en oo ees kovin usein mitenkään yksin, koska en oo vielä alistunu jäämään sinne mistä muut kaikkoaa, vaan koitan kyllä tunkeilla ryhmästä toiseen - harmi vaan että se nyt ei ihan aina toimi... Oon ollu nää viime kuukaudet tarkemmin mietittynä aika surullinen ja ennen kaikkea pettynyt - en siihen mitä se elämä täällä on ollut, vaan ihan vaan itseeni - pakko myöntää, että oon ollu varsin ujo ja hiljanen, ja kaikki pienimmätkin pettymykset oon ottanu paljon raskaammin kuin koskaan ennen. Mun suuret suunnitelmat "vaikka kavereiden saaminen voi olla vaikeaa niin minähän olen positiivinen ja iloinen ja avoin ja kaikkea muuta!!" on kariutunu siinä vaiheessa kun en saa sanaa suusta pelottavien kiwinuorien ollessa lähettyvillä.

Mutta tattadaa viime viikon loppu, viikonloppu ja tää päivä on ollu ehkä parasta aikaa täällä so far, varsinkin koska viime maanantai loman jälkeen oli taas paskin päivä ikinä - sillon se yksinäisyyden tunne ja outsiderin rooli kasvo vaan vähän liian suureks. Mutta sitten torstaista eteenpäin kaivoin jostain ihan uudenlaista asennetta ja energiaa ja siitä eteenpäin lunchit on sujuneet oikeasti nopeasti, enkä oo kattonu kelloa parin minuutin välein että paljonko tätä kidutusta on vielä jäljellä!

Onnistunut yhteiskuva

Viikonloppuna kahvittelin ensin perjantaina ihanimman islantilaisen vaihtarin kanssa, lauantaina sama Steinunn tuli meille yöks ja meillä oli niin kivaa ja päätin järjestää synttäribileet parin viikon "YHYY JUHLIN 18-VUOTISSYNTTÄREITÄNI YKSIN" -itkuvirren jälkeen ja sunnuntaina vietittiin vielä kiva päivä shoppaillen.

Tänään olin vähän masentunut tosta takaisin kouluun -ajatuksesta ihanan viikonlopun jälkeen, varsinkin kun mun ja Steinunnin pääpuheenaihe oli se miten perseestä koulu on ja miten luusereita me ollaan tässä kaveriasiassa, mutta vielä mitä, mulla oli mahtava päivä!! Suomen mittapuulla tää ois ollu ehkä ihan sellanen normipäivä, just having fun with friends eikä se tuntunu kovin pitkältä, mutta kun täällä en oo hirveästi nauranu oikein kunnolla tai viettäny koko lunchia ilman sellasia tukalia hiljasuuden hetkiä kenenkään kanssa, niin kyllä tää on edistystä mulle!

'Haha tällä hehkutuksella ei tainnut nyt olla mitään pointtia ja monelle se voi vaikuttaa ihan turhalta riemuitsemilta, mutta mua tää alkuvuos on opettanut arvostamaan omia kavereita ja sitä tunnetta että tietää kenen luokse mennä välituntisin niin paljon, että pienetkin askeleet kohti sitä tilannetta on oikeasti riemun aihe :) Ehkä ne joskus vaihdossa olleet tai tällä hetkellä maailmaa valloittavat ja koulun kanssa taistelleet ymmärtää paremmin miten hienoa on actually have a great time there mutta niin. Pointti oli se, että nyt oon onnellinen, vaikka tiiän kyllä että seuraavana huonona päivänä alas tullaan ja kovaa. 

Mun onnellisuutta lisää meidän mandariinipuu jonka mandariinit on kohta kypsiä! Ah rakastan mandariineja

Northland

Viime lauantaina hypättiin autoon yhentoista maissa (tavote oli kasilta, mutta tän perheen kanssa mikään ei kyllä tapahdu just sillon kuin tarkotus on, eli tää ei sinällään ollut yllätys) ja otettiin suunta kohti pohjosta, Uuden-Seelannin lämpösintä aluetta kaikkine mandariini- ja appelsiinipuineen ja piiiitkine hiekkarantoineen! Määränpäänä oli Coopers Beach, suhteellisen suosittu ranta (if the name didn't ring a bell...) Pohjois-Saaren pohjoisosassa, ja tarkotuksena viettää siellä viis päivää hostmumin ja kahden hostsiskon kanssa.

Ajattelin harrastaa tässä vaan tehokasta kuvaoksennusta, joten muutama maisema jostain päin pohjoista:

siellä oli niiiiin vihreäää

Coopers Beachille rantauduttiin vihdoin ja viimein joskus kasin maissa illalla (matka ehkä vähän veny myös sen parituntisen Albanyssa vietetyn shoppailutauon takia jonka ansiosta päädyin ostamaan shortsit ja paidan jeejee! Alkaa vähän turhauttaa elää matkalaukullisella vaatteita). Eka ilta ei nyt mitenkään erityinen ollu, ja seuraavana päivänä sitten hyökättiin ihan pienen ajomatkan päässä olleeseen Mangonuin kylään. Siellä tän loman teema kulminoitui oikein hyvin muutamassa kahvilassa ja leipomossa: RUOKAA. Joko oon maininnu että rakastan mun hostperheessä sitä ruokaa mitä ne syö ja ostaa? Hehe tervetuloa extrakilot jo näiden aiempien lisäks.

Seuraavakin päivä tais mennä vähän samoissa merkeissä kun edellinen, rantaa ja myös visiitti Kerikerin kaupunkiin josta sain vihdoin ja viimein ostettua jotain kivaa joka saattaa suunnata Suomeen ehkä ens vuosikymmenellä! Mutta paras päivä oli ehdottomast keskiviikko, jollon otettiin suunta kohti pohjoisen pohjoista, Cape Reingaa eli Uuden-Seelannin pohjoisinta niemenkärkeä!

 

Ei varmaan tartte erikseen sanoa, että maisemat siellä oli aivan mielettömät. Ymmärrän kyllä aika hyvin sen, että maorit uskoo että Cape Reingalla, paikassa jossa itse asiassa kaks merta yhtyy (Tasman ja Pacific) jos mun maantieto on yhtään ees sinne päin), heidän henget hyppää mereen kuoleman jälkeen ja alottaa kuolemanjälkeisen elämän - nää mun tiedot ei oo ihan niin laajoja tästä että voisin ihan kirjaa kirjottaa mutta anyhow.

Ja mielettömien maisemien jälkeen matka jatku kans vielä suurille hiekkadyyneille, joissa hypättiin sellasten lautojen päälle ja laskettiin mahallaan niitä jäätävän kokosia dyynejä alas! Maailman hauskinta ja hiekkasinta, en todellakaan uhrannut kameraa sinne :D Löysin hiekkaa mun korvasta vielä pari päivää sit.

Viimesenä päivänä makoiltiin rannalla, kerättiin simpukoita ja ihmeteltiin rock poolseja - meriveden täyttämiä altaita kivikossa jossa oli vaikka mitä ällöttäviä pikkueläimiä! Hyi että musta ne oli ällöttäviä ja siskot oli ihan innokkaana tökkimässä niitä, hrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.

mikä tää tuuletus on

In the end oli ihana viikko :) Välillä meinas kyllä hermot mennä hostsiskon kiukutteluihin ja kaikkiin tappeluihin joten sinällään oli kiva tulla sit takas kotiin, kun täällä on vähän enemmän tilaa vaan vetäytyä pois siitä tilanteesta jos ilmapiiri alkaa kiristyä liikaa. Ja seki vähän meinas alkaa tympiä ku toissapäivänä ajettiin kotiin 6h matka 12 tunnissa kun hostmum halus pysähtyä __kaikkialla__... Hyväähän se tarkottaa kun haluaa esitellä tätä maata mutta hei joku raja sentään sano mun istumalihakset.

oh how i miss you

"Today was just one of those days where everything I did reminded me of you and every song I heard somehow related to you."

Sitä ikävöi eniten mikä on kaikista kauimpana - ehkä sen takia kaikista eniten oon ikävöiny mun ystäviä. Kyllä mä perhettä ja muita läheisiä kaipaan myös, mutta siitä oon päässy jo yli koska hostperhe on se oma perhe tällä puolella maapalloa.

Ps. Fazerin Marianne-suklaalevy ja Sirkusaakkoset kuuluu myös ikävöintilistaan. Ruisleipä ei, sillä oon kääntyny ihan täysin ja tänään söin onnellisena aamupalaks paahtoleipää hillolla, jota en alussa voinut sietää ollenkaan. Apua.

Ps. Ps. Kahden ja puolen viikon lomaa jäljellä enää tää viikonloppu! :( Mutta se oli ihana loma, siitä lisää myöhemmin.

Happy Easter

Jos koulu on kamalaa niin muuten elämä tällä hetkellä hymyilee, onhan mulla mitä parhain hostperhe ja monta apinaa Suomen päässä joita on kamala ikävä :) Vaikka toisinaan vaikeimpina hetkinä sitä toivookin lentolippua Suomeen takas tuttuun ja turvalliseen elämään, niin samaan aikaan voin jo nyt sanoa, että ikinä en vaihtais päivääkään tästä vuodesta pois; en osais enää kuvitellakaan elämää ilman kahta kotia, jotka on niin kaukana toisistaan kuin mahdollista, mutta joilla on niin paljon yhteistä ja sitten myös jotain erilaista. Vaikka oonkin uhkaillu tässä kavereita että en todellakaan kestä täällä koko vuotta, niin koska tää on todellakin varsinainen rollercoaster ride tunteiden suhteen, niin tällä hetkellä oon taas kaivanu jostain parin yön aikana ihan uutta voimaa ja intoa rakentaa elämää tänne - tiiän kyllä että alas tullaan ja kovaa joku päivä, mutta kaikesta selviää :)

Pääsiäinen sujui yllä olevissa tunnelmissa, välillä i had so much fun ja toisinaan taas olin valmis vaikka uimaan kotiin. :D Mutta ei näissä maisemissa elämä voi olla huonoa, vaikka aika erilaista se onkin verrattuna siihen mitä se olis ollut Suomessa... Soittaisin vanhalle Heidille ja kysyisin että mitä sen pitäis tehdä tälle uudelle "lähdenpä kello 6.30 aamulenkille loma-aamuina enkä ole katsonut puoleentoista kuukauteen yhtään kokonaista tv-ohjelmaa ja syön sieniä ja munakoisoa!!" -versiolle. Noooo oon kyllä jo keränny vaihtarikiloja siihen malliin että liikunta ei tee pahaa mutta silti, tänäänkin olin pystyssä 8.00. Onneks mulla on vielä 1½ viikkoa aikaa oppia nukkumaan :))

Saanee korjata mahdolliset harhaluulot: merivesi täällä ei todellakaan oo lämmintä!!! Hypotermian partaalle ajautumisesta huolimatta toi oli aika kivaa silti

kamalan rumaa

Easter egg hunt! Sunnuntaiaamuna pääsiäispupu kävi piilottamassa mooonta kymmentä suklaamunaa ympäri pihaa ja taloa, ja niitä sitten jahtaamassa! Hihi sain paljon suklaata

Jock (hostperheen koira) melkeen häviää Pandalle söpöyskilpailuissa!

Päivät hostperheen rantatalolla sisäls siis muutaman lenkin, joka-aamusen visiitin ihanaan pieneen leipomoon ehkä sadan metrin päässä talosta, monta tuntia rannalla jonne oli matkaa ehkä 50 metriä, paljon leikkimistä koiran ja pupun kanssa, korttipelejä ja kirjoja (a house of night novels !!! Suosittelen lämpimästi) ja aivan liikaa syömistä. Hot cross bunsit on mun uusin rakkaus, harmi ettei niitä oikein saa kun pääsiäisenä...

High school is the best time of your life

... En ihan allekirjota tota.

Elämää täällä takana kohta neljä viikkoa, ja kaikki muu paitsi koulu sujunu ihan mielettömän hyvin :) Harmi vaan, että AFS-vaihtarin elämässä toi koulu näyttelee aika isoa roolia, koska tää on school-based program... Eikä sillä menestyksellä ees oikestaa oo väliä, mutta pointti on se, että siellä koulussa on pakko olla.

Mun kouluks sattu Fairfield College, joka on mun asuinalueen julkinen koulu. Muut vastaavan tason koulut, eli vuodet 9-13 on tällä alueella yksityisiä, joihin vanhemmat joilla suinkin vaan rahaa on lähettää lapsensa; näin ollen Fairfieldiin jää ne loput. Tää koulu on varsin huonomainen ja mun mielestä kyllä -tasoinenkin, esimerkiks AFS-leirillä kaikki työntekijät naureskeli koko koululle kun siitä mainitsin, eli tiesivät kyllä että mistä puhutaan... En kuitenkaan tällä nyt tarkota sitä, että kaikki nuoret Fairfieldissä ois idiootteja mutta siis yleisesti siellä ei oo mitään kuria, siellä ei tehä mitään ja opetuksen taso on huonoa. :D Ja siellä on kylmä mutta se nyt ehkä ei oo kaikista oleellisinta.

koulua

ja vähän lisää samaa rakennusta

Uuden-Seelannin kouluissa on periaatteessa 13 vuotta (jos et pääse vuottas läpi niin sitten 14). Mä oon vuodella 13, eli koulun vanhimpana, ja me saadaan valita ihan mitkä tahansa viis tai kuus ainetta, joita me opiskellaan koko vuosi. Mä opiskelen tällä hetkellä seuraavia:

- english: Englanti oli AFS-vaihtareille mun koulussa pakollinen, ja toi on siis englanti äidinkielenä -class. Mitenkään erityisen vaikeeks sitä en oo vielä havainnu, mutta toisaalta me kirjotettiin yhtä kolumnia mun koko eka kuukaus, eli lämpimiä terveisiä vaan äikän kursseille Suomeen jollon tollanen pitää saada valmiiks max. viikossa, eikä kaikkia tunteja todellakaan käytetä luokassa siihen... Mun opettaja englannissa on tosi kiva nainen, joka on kyllä sen näkönen että se menee rikki jos siihen koskee, ja se tuli pahottelee mulle Brownleen kommentteja Suomesta. :D

- classical studies: antiikin ajan historiaa ja filosofiaa! Vaikka Suomessa filosofia1 oli ehkä maailman kamalin kurssi, jollain tapaa tykkään tästä aineesta ihan älyttömästi :D Ollaan luettu Platon The last days of Socrates -teosta ja sen pohjalta vastailtu kysymyksiin ja kirjotettu esseisiin (joita mä en kyllä oo vaivautunu tekee, hupsista). Tykkään lisäks siitä ryhmästä ihan älyttömästi, joten tää on varmaan mun suosikki. :)

- advanced physical education: Okei syön sanani edellisen suhteen, ehkä APE on sittenkin mun suosikki. Nyt ollaan vaan uitu koko term1, ja meidän tavotteena ois uida 3 stroke medley (eli altaan päästä päähän ja takas ensin rintauintia, sitten selkää ja lopuks freestyleä) alle 3.12 mihin mä en surkeilla uimataidoillani pysty, mutta koska oon harjotellu ahkerasti 3 kertaa viikossa niin oon jo edistyny!! Wuhuu hyvä minä, tulevaisuudessa tässä tehään joku oma kuntosuunnitelma ja noudatetaan sitä, mennään kalliokiipeilee ja laskettelee. How cool is that!! Yks tunti viikossa on ollu luokassa, koska tässä pitää tehä myöskin kirjallisia töitä.

- geography: tän valitsin tosissaan vaan niiden field tripien takia, joista toinen tehtiin jo Rotoruaan ja sateesta huolimatta siellä oli kivaa :) Tässä käsitellään nyt turismia ja sitten ilmastonmuutosta (randomit aiheet), ja mulla ois iso assessment tekemättä aiheesta tourism development in Rotorua joka nyt ei ihan hirveästi innosta (eli siis pitää piirrellä karttoja ja diagrammeja ja kirjottaa pari esseetä ja muuta mukavaa). Mut tääki on ihan kivaa, sinällään aika helppoa koska kaikki ilmastonmuutosasiat esimerkiks on Suomessa käsitelty niiin moneen kertaan että mun ei tartte muuta tehä ku nukkua :D

- tourism: haha tää on ihan kamalaa, mut harmi ettei siinä tilalla oo mitään kivaa mihinkä voisin turismin vaihtaa. Opettaja on ihan hirveä koska en esim. ymmärrä sanakaa että mitä se sanoo ja tää on vaan tosi tylsää. Nyt ollaan käsitelty Queenstownia, seuraavaks sit Australiaa ja se on lähinnä vastausten kopioimista kirjan kysymyksiin... jotka on tasoa mitä kieltä Australiassa puhutaan.

Sit mulla on yks study eli hyppy. Meillä on Fairfieldissä joka päivä viittä eri ainetta, ja koulu alkaa 8.40 whanau groupilla eli meiän oman ryhmän kokoontumisella, jossa luetaan ilmotukset ja muuten vaan ootetaan ajan kulumista... Kaikki oppitunnit on 60min, ja välissä on vaan 2 taukoa, mutta ne on sit 35min kumpikin (lunches 1 & 2, joilla yleensä hengaillaan meidän year 13-alueella joka on itseasiassa vaan parin rakennuksen muodostama kulmaus. Ei me muuta tehdä ku hengailla vaan, aurinko kun paistaa täällä toistaseks koko ajan, ja kuunnellaan musiikkia isoista stereoista ja mikäli jollain sattuu olemaan synttärit ni syödään kakkua :))) Tervetuloa vaihtarikilot). Koulu loppuu 15.10 paitsi keskiviikkosin mulla jo 12.20 koska mulla on study just ennen kun kaikki lopettaa aiemmin keskiviikkosin Fairfieldis.

Mun koulun huonotasosuuden huomaa kyllä aika selvästi; tunneille mennään ja tullaan miten halutaan, mitään sääntöjä ei noudateta ja esimerkiksi deadlinet ei koskaan pidä, koska se että jos jätät palauttamatta jonkun työn ei aiheuta mitään sanktioita... Vaihtarillehan tää nyt on ihan kivaa mutta mulla on tosi paha mieli niiden nuorten puolesta joilla on haaveammatteja ja jotka ei saa mitään pohjaa niitä varten tuolta vaan koska vanhemmilla ei oo rahaa :( Oi ihana Suomen tasa-arvonen koulutusjärjestelmä jossa suurin osa tulevaisuudesta riippuu vaan siitä että kuinka paljon jaksaa ite töitä tehdä.

Mutta vaihtarillehan tän tyyppinen koulu on aika jees, koska tää vuosi on kaikkea muuta kuin opiskelua :) Oon mä yrittäny jotain koulujuttuja tehdä, mutta lähinnä nyt keskityn raahautumaan paikalle ja koittaa sosialisoitua. Harmi vaan että se ei oo helppoa alkuunkaan, mun koulu on täynnä vaihtareita ja muut opiskelijat tykkää ohjata meitä olemaan keskenään... Toisinaan kaikki mitä puhun ignoorataan koska kukaan ei jaksa vaan kuunnella, toisinaan mulle sanotaan että juu voisit olla tosi kiva mut hei ei me haluta tutustua koska oot vaihtari ja sulle pitäis sit sanoa heippa. Ei mulla muuta ku et jahas kiva hei, kiitti mahdollisuudest ja sitä rataa.

Ootan sitä ihmettä että tää muuttuis vähän helpommaks, mutta tällä hetkellä jaksan ainoastaan mun ihanan hostperheen ja mahtavien vaihtarikavereiden ansiosta :) Toisaalta alan jo hyväksyä sen, että sellaset ulkopuolisen ja strangerin fiilikset tulee aina pysymään, mutta vielä oon ainakin toistaseks aika päättäväinen muuttamaan tätä tilannetta. Joka ikinen aamu päätän, että tänään oon se minä jonka mun kaverit Suomessa tuntee, mutta kun se on niin vaikeeta kun en saa mitään vastakaikua. Yksin on vaikee keskustella ja sitä rataa, ja sekin ärsyttää että kaikki kysymykset mitä multa kysytään on "how do you do this in finland" -tyyppisiä sen sijaan että oltais kiinnostuneita ihan musta vaan eikä kaikista suomalaisista. :(



Enkä osaa ees kuvailla näitä tunteita mitä tällä hetkellä käyn täällä läpi, joten ehkä parempi tehä tästä tekstistä vielä vähän enemmän pomppiva ja heittää loppuun näitä mun havaintoja eroavaisuuksista Suomen koulusysteemiin ja -tapoihin:
- täällä ei oo yhtä koulurakennusta, vaan monta parakin tyyppistä blockia
- useimmat oppilaat käyttää koulureppua laukun sijaan
- tuntien välissä ei oo mitään muita taukoja kuin noi kaks lounasta, jotka on ekan 2 tunnin ja niitä seuraavien 2 tunnin jälkeen
- yksittäisiä tehtäviä harvemmin tulee kotitehtäviks, useimmiten ne on essee- tai tutkielmatyyppisiä juttuja, jotka arvostellaan fail/achieved/merit/excellence tai vaihtoehtoisesti vaan fail/pass -asteikolla. Hyväksytyistä töistä opiskelijat saa creditsejä, jotka merkkaa yliopistoon sisään pyrkiessä
- yliopistot maksaa täällä, joten useimmat mun koulusta tekee töitä koulun ohella kerätessään rahaa yliopistoon
- mitään kouluruokaa ei oo, eli lunchbox tai koulun kioski kunniaan :D Mä syön normisti myslipatukan ja omenan ja rusinoita ja valitettavasti nykysin suklaata ja wedges... Täällä nää paikalliset kun vetää sipsejä ja pies (ei, en voi kääntää sitä. Pie on täällä ihan oman kulttinsa, musta ne on pääasiassa ällöttäviä. Ehkä omistan jossain vaiheessa postauksen tälle ruoalle täällä joka kyllä muuten on syynä mun pian tuplaantuvaan ulkomuotoon.)
- opiskelijat on jaettu kouluissa omiin "tupiin", joilla on omat värinsä, ja sitten koulussa on teemapäiviä (athletics day, swimming sports day, cross-country day, dress up days) jolloin pitää pukeutua oman tuvan väreihin ja useimmiten urheilla, jotta saa pisteitä tuvalle! Fairfieldissä nää tuvat on nimetty vielä lähistöllä olevien vuorten mukaan, ja oon vihdoin oppinu omani joka on Maungatautari!
- koulun jälkeen melkein kaikki harrastaa jotain lajia koulun yhteydessä, oli se sitten rugby tai touch tai soccer tai netball etc etc. Pelaaminen otetaan täällä tosi tosissaan, kaikki haluu ykköstiimiin ja siellä pitää olla hyvä tai muuten sieltä tippuu pois :D Toki tarjolla on sitten myöskin social teams mut pääasiassa täällä kyllä rakastetaan kilpailua
- jotkin aineet tuntuu välillä olevan tosi ... kilpailuhenkisiä. Mun liikunnasta ei oo kyllä mitään "kaikki osallistuu!" -henkeä, täällä vaan treenataan tosissaan ja yritetään esimerkiksi uinnissa saavuttaa tietty tavoiteaika.

Eiköhän tää ollu tässä, ei ihan tullu sellasta järkevää ja informatiivista kokonaisuutta mutta aivan sama yritinpähän ainakin! Se on ollu mun periaate koulussa kun palautan sivun mittasia epätoivosia tutkielmia kun muiden omat on 16-sivusia...