cold and miserable, happy and thankful

Päivän tunnelmat muutamassa sanassa yläpuolella.

Olipahan paska päivä taas vaihteeks, jatkaen vähän tällasen surullisemman ja väsyneemmän kauden linjaa. Arkielämä rullailee kyllä eteenpäin, mutta näin keskellä talvea, joka täällä on kyllä niiden kirpakoiden mutta aurinkoisten päivien lisäksi pelkkää harmautta ja päiväkausien sadetta, ei lippu meinaa pysyä kovin korkealla Suomen viettäessä kesäkuukausia. Kaikista hirveintä on aamusin herätä siihen kesäkuussa, kun on vielä ihan pimeää, ja kömpiä sieltä peiton alta, kun huoneessa 15 astetta lämmintä (jonka seurauksena nenä on todennäkösesti mennyt yön aikana kuolioon ja tippunut pois). Koulupukeutumisessa harrastan sellaisia kolmen paksuimman villaneuleen kombinaatioita ja takkeja ja lapasia ja kaulaliinoja - ja siltikin paleltaa, vaikka kaikki nyt sanoo että suomalaisena mulla ei ois mitään oikeutta valittaa. :D Onhan se kylmyys kotona ihan toista luokkaa, täällä kun kuura on ihmetyksen aihe, mutta silti täällä se on ihan erilaista, kun talot on kylmiä, koulu on kylmä ja vaatteetkin on ohuempia.

Mut ihan herätettiin katsomaan tätä ihmetystä! Nurmikko vähän jäässä, herranjestas kun on eksoottista!

Kylmyydestä sitten takasin vähän tohon paskaan päivään. Siinä päivässä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä: satuin vaan nukkumaan yön vähän huonosti, koulussa oli vähän yksinäistä, englanti takkus ihan jäätävällä tavalla, vitutti vaan parilla tunnilla kun koko paikka oli kuin kindergarten ja meikäläisen päässä ei pyörinyt mitään muuta kuin se, että kuinka oon täällä tuhlaamassa aikaani ja kun kotonakin oli ilonen hostsiskojen jälleennäkeminen ja ite olin täydellinen outsider siinä, niin ikävä rakkaita ihmisiä ja sellasta oman paikan tietämisen tunnetta kohtaan vaan iski ja vietin sitten illan huoneessa itkien.

Sillon kun paha päivä täällä iskee, se on ihan uskomattoman musertava ja kokonaisvaltainen tunne, jota ei hetkessä peitota. Oon kuitenkin yhen vaihtarikaverin vinkistä ryhtyny kirjottamaan päivän positiivisia asioita ylös, ja alun hyvin pienet ilonaiheet, kuten vaikka koko ruokatunnin ylläpidetty keskustelu, on alkaneet muuttua vähän suuremmiksi; kiwikavereiden kutsuiks tehdä jotain koulun ulkopuolellakin, niiden ihmisten, jonka kanssa viettää aikaa, löytymiseen. Pikkuhiljaa se elämä alkaa rakentua tänne, takapakeistakin huolimatta  - jotka itse asiassa taitaa olla niitä kaikista kasvattavimpia hetkiä – jolloin kai voi sanoa, että ei tämä ajantuhlausta ole.

 Hyppivästä ja pomppivasta tekstistä, joka ei pue mun ajatuksia sanoiksi alkuunkaan, huolimatta haluaisin vaan vakuuttaa itellenikin, että tästä hyvin itketystä päivästä huolimatta, pikkuhiljaa alkaa olla hyvä olla. Viimesimmät abouttiarallaa neljä kuukautta on olleet vaikein asia, mitä oon koskaan tehny, mutta samaan aikaan koska oon selvinny, on ne myös suuri ylpeydenaihe. Ja tuleville vaihtareille, se ikuinen klisee, jonka tuputtamiseen oon ite niiin kyllästynyt ja turhautunut, ”kyllä se siitä!!!” ja iloinen hymy päälle, on kyllä aika totta. Mun oman kokemukseni mukaan se vaatii paljon työtä, kyyneleitä, pelkojen voittamista ja erityisesti pushing yourself out of your comfort zone, mutta jossain vaiheessa siitä kaikesta pääsee nauttimaankin, ja kuvailla itseään sekä onnelliseksi että kiitolliseksi.

Taurangaaaa

Taas vaihteeks ei oo ihan runosuoni sykkiny, mutta vieläkin ollaan elossa ja nyt menee ihan hyvin! Viime aikoina ajatuksia on nyt eniten kyllä vallinneet sellaset "i'm wasting my time" -thoughts (voi herranjumala tätä kieltä, voisin kokeilla pitää sen vähän paremmin suomessa koska mikään ei oo kamalampaa kuin finglish), kun elämä on aika tasaista arkea, koulu mun tulevaisuudelle ihan merkityksetöntä, enkä kyllä koe vielä löytäneeni omaa paikkaani niin perheessä kuin siellä koulussakaan. Toisaalta välillä sitten taas arjen pienet ilot, kuten vaikka koulukaverin alottama fb-keskustelu (haha kuulostaako ees säälittävältä vai mitä :D) ja lauantai-aamun jalkapallopelit kello 8.30 hyytävässä +0 -asteisessa vesisateessa oikeasti kivojen joukkuekavereiden kanssa pelastaa päivät.

Noiden kivojen arkielämän juttujen lisäks sekä menneet että tulevat viikonloput on olleet ja ehdottomasti tulee olemaan mahtavia! Pari viikonloppua sitten oli long weekend kiitos Englannin kuningattaren synttäreiden (okei täyttä huijausta tämä, mulle kerrottiin, että siitä huolimatta että puhuttiin Queen's Birthdaysta, niin oikeasti kyseessä ei ookkaan rouvan synttäripäivä! Törkeää!! >:(), eli myös maanantai oli vapaapäivä.

Tänä long weekendinä pääsin Steinunnin hostperheen kanssa Taurangaan, jossa majotuttiin Steinunnin hostisän identtisen kaksosen luokse. :D En erottanu niitä toisistaan ollenkaan ja huomasin aina juttelevani väärälle yksilölle. :D Mutta Tauranga oli ihana, sillä se on generally Pohjois-Saaren vähän aurinkoisempaa aluetta ja mertahan siellä on joka puolella. Me vietettiin päivät Steinunnin shoppaillen (okei en ostanu mitää muuta kuin ruokaa, pathetic), vähän nähtävyyksiä katellen ja syöden ja leffoja katellen. Ja okei riideltiin kanssa vähäsen, sehän oli nyt varsin hienoa mutta kyllä se siitä. :D

Facebookista jo hyvin tutut kuvat tähän:

Ettää sellasta sillon, nyt pitää siivoat huone :(

Life is wonderful

Vaikka kirjoittelutahti onkin taas ihan säälittävä, niin oon edelleen hengissä! Muutamat viime viikot on hurahtaneet aika vikkelään, ja tälläkin hetkellä pitäis olla kirjottamassa APE:n assessmentia mutta sen jälkeen kun oon tässä iltapäivällä väkertäny viis sivua tekstiä aiheesta "Applying comprehensive and detailed knowledge to your training program" niin ajattelin että nyt ois tauon paikka.

On tosi vaikeeta löytää sanoja kuvaamaan sitä mitä viime viikkoina päässä on liikkunut, mutta ehkä sen kaiken tiivistää se, että kyyneleiden määrä on varmaan jo puolittunu. Pikkuhiljaa se oma paikka alkaa löytyä, niin koulussa kuin kotonakin, ja suurimpien pelkojen väistyessä on tilaa nähdä niitä pienempiäkin juttuja jotka tekee onnelliseks. Viimesimmät kuukaudet on ihan epäilemättä olleet vaikeimmat mun tähänastisessa elämässä, mutta pikkuhiljaa ne alkaa tuntua monien kyyneleiden ja surun, ikävän ja turhautumisen täyttämien tuntien arvosia.

Koska runosuoni ei syki, ajattelin vaan kirjotella muutaman asian ylös, minkä haluaisin pystyä huomaamaan jokaisena sellaisena päivänä kun mielessä ei pyöri mitään muuta kuin Suomen elämän ihanuus ja täydellisyys.

Joten täällä rakastan muun muassa näitä:

- hostisän herätystä jokaisena aamuna sanoilla "Heidi, here's your cup of tea". Aluks vihasin sitä, että tämä tapahtuu joka aamu kello 7.10 kun voisin nukkua vielä vartin, mutta nykyisin rakastan vaan istua sängyssä sen teekuppini kanssa ne muutamat minuutit.

- sitä tunnetta kun yks päivä juttelin yhden tytön kanssa koulussa, joka on mielettömän kiltti ja ihana ja hauska, ja mainitsin että on tosi vaikeeta elää ja iloita, kun perhe ja ystävät on niin kaukana. Sillon tää tyttö halas mua ja sanoi että "But here's your friend just next to you, don't worry."

- maailman parasta islantilaista!

- ja sen söpöjä naamakuvia

- sushia! En ollu koskaan ennen elämässäni syönyt sushia, ja nyt entiset kommentit "HYI RAAKAA KALAA" on ihan unohtuneet kun vietellään Steinunnin kanssa pitkiä lounaita Hamiltonin sushipaikoissa nauttien elämästä.

- Starbucksia. Minä, joka vihaan kahvia, juon kyllä varsin hyvin mielin melkein mitä tahansa Starbuckista ja parannan maailmaa yhdessä Steinunnin ja Courtneyn kanssa. (Courtney on kiwi, joka on lähdössä Tanskaan vaihtoon parin kuukauden päästä. Kesällä 2013 matkustetaan Steinunnin kanssa moikkaamaan Courtneyta ja sillon toivottavasti Steinunn tulee käymään Suomessaki!)

- luontoa. Merta, vihreyttä, vuoria, pieniä vihreitä kumpuja ja mutkittelevia teitä.

- mandariineja! Ja kaikkia muita mulle varsin eksoottisia kasveja joita täällä kasvaa!

- jalkapalloa! En oo enää maailman surkein, tykkään mun joukkueesta ja siitä tunteesta, kun ollaan vihdoin voitettu pelejäkin!

Ja paljon kaikkea muuta, jota ei sanoiks saa puettua :) Pieniä askeleita ja voittoja koulussa, sitä kasvamista ja itseluottamuksen nousua mitä oon täältä saanu ja niitä hetkiä, kun ymmärtää miten rikkautta tällanen vuosi on. Ja sitä, että miten onnekas onkaan ollessaan suomalainen!