Mietteitä lehdessä

Vuosi lampaiden luona

Helmikuisena iltana, jo reilu kolme kuukautta sitten, muistan painaneeni kasvoni lentokoneen pientä ikkunaa vasten katsoen taakse jäävää kotimaatani. Muistan olleeni jännittyneempi ja pelokkaampi kuin koskaan ennen, sillä lentokoneen suunnatessa maailman toiselle puolen, vierelläni ei ollut perheenjäsentä tai ystävää, ja seuraavan kerran näkisin koti-Suomen vasta vuoden kuluttua.

Yli kolmekymmentä tuntia myöhemmin, katselin jälleen ulos lentokoneen ikkunasta, ihastuksen valtaamana. Tällä kertaa näin turkoosinsinisen meren, pitkiä hiekkarantoja, vihreitä nummia, muutaman vuoren ja jopa lampaita – selkeä merkki siitä, että lentokone oli laskeutumassa Uuteen-Seelantiin, tulevaan kotimaahani.

Ennen vaihto-oppilaaksi hakemista tietoni Uudesta-Seelannista rajoittuivat useiden suomalaisten tavoin pääasiassa lampaiden lukumäärään ja Taru Sormusten Herrasta –elokuvista tuttuihin maisemiin. Pyöritellessäni mielessäni ideaa vaihto-oppilasvuodesta yläasteaikojeni alkupuolella, mielenkiintoni tätä pientä, luonnoltaan uniikkia ja ihmisiltään avointa, mutta rugbyhullua maata kohtaan kasvoi. Halutessani viettää erilaisen, mieleenpainuvan ja seikkailuntäyteisen vuoden, ja erityisesti mahdollisimman kaukana kotoa, Uusi-Seelanti tuntui olevan oikea valinta.

En ole katunut päätöstäni lähteä vaihto-oppilaaksi tai kohdemaavalintaani hetkeäkään, vaikka vaihto-oppilaan elämä ennen kaikkea onkin aivan tavallista arkea, höystettynä vielä muutamilla ylimääräisillä haasteilla. Tavallinen arkielämä tarkoittaa omalla kohdallani esimerkiksi sitä, että tälläkin puolella maailmaa herääminen maanantai-aamuna koulua varten on varsin vaikeaa. Toisaalta koen uusien kokemusten, ystävien, toisen kodin maailman toiselta puolen ja unohtumattomien muistojen olevan ehdottomasti arjen vaikeuksien, väärinymmärrysten, koti-ikävän, yksinäisyyden ja monen kyyneleen arvoisia.

Vaikka omaa seikkailuani on jäljellä vielä monta kuukautta, jo nyt tiedän tulevani kotiin eri ihmisenä kuin minä sieltä lähdin. Olen esimerkiksi oppinut arvostamaan niin perhettäni, ystäviäni ja muita läheisiäni sekä kotimaatani kuin myös suomalaista rakennustaitoa, uusi-seelantilaisten talojen ollessa varsin kylmiä, aivan uudella tavalla.  Samalla olen myös löytänyt itsestäni aivan uudenlaista periksiantamattomuutta ja rohkeutta, ja olen päässyt pohtimaan suvaitsevaisuuden sekä avoimuuden merkitystä ollessani itse aina se ulkomaalainen paikallisten joukossa.

---


Yllä on yhdessä illassa hirveässä paniikissa väsätty kolumni, jonka kirjottelin kotikaupunkini paikallislehtiin. Ei muutamaan sataan sanaan saa tätä kokemusta mahdutettua. :)

Tonight we are young so let's set the world on fire

tyttömäinen puoli vallassaan

söpöimmät bilepopcornit ikinä

paras löytö uudesta-seelannista

ihana saija ja humalainen minä!

veronica! ja minun hieno suomihattu jonka steinunn väkersi

suomi! 

Muutama facebookista lupaa kysymättä varastettu kuva edustakoon synttäripartyiltaa :) Mulla oli ihana ilta tällä suhteellisen pienellä mutta sitäkin hauskemmalla porukalla! Ruokaa, juomaa, seuraa, vähän suomen kieltä ja tanssimista, eli ei nyt kovin pieleen mennyt. Miten onnellinen oonkaan siitä, että mulla on hostperhe, jolle tällanenkin häslinki oli täysin ookoo, kun ihmisiä haettiin ja vietiin pitkin viikonloppua ja paljon sitä ennenkin oli järjesteltävää! Ja miten onnellinen oonkaan siitä, että ympärillä on tälläsia ihmisia, kotimaasta riippumatta :)

Koulussakin on ollut nyt ihan kaks hyvää päivää peräkkäin, eli tällä kertaa tuntuu taas siltä että kyllä tää tästä! Ehkä se viikonlopun avautuminen myös ihan omalla äidinkielellä autto taas jaksamaan jatkaa yrittämistä ihan uudella asenteella - kiitos ihanalle suomiseuralleni, pian taas nähdään!

PS. Essi, Katja ja Elina, missä helvetissä viipyy pulloposti?

Happy birthday

Wuhuu haaappyy birthdayyy too meeeeeeeeeeeeeeeee! Täytin suunnilleen viikko sitten maagiset 18 vuotta, vaikka täällä elämä nyt ei ihan hirveästi muutukaan, sillä täydellisestä känniääliöinnistä lentää kotiin ja mitään moottorin omistavaa ei saa ajaa. Mutta ei sillä väliä, tykkäsin kyllä mun synttäripäivästä ja varsinkin siitä, että ylihuomenna juhlitaan meillä vaihtariporukalla!

Antaa kuvien puhua puolestaan näin aluks koska mun pitäis olla parhaillaan tekemässä maantiedon assessmentia, joten täytyy olla vikkelä tänään.

haha elämäni suurin synttärilahjapino!! hostperheeltä vaatimattomasta kirja, osotekirja, karkkia, kaulakoru ja ipodin sterotsydeemi =)) mutta toi karkkivuori tekee mut kyllä ehkä maailman ilosimmaks!

mun paras kaveri ja sielunsisko ja pelastaja ja vaan kaikin puolin täydellinen steinunn :)

ihana euge argentiinasta!

siellä menee hän synttärikakkunsa nro 3 rippeiden kanssa

Heräsin 18-vuotiaana (taino haha oikeasti vaan leikisti, oon syntyny Suomen aikaa illalla, ja kun kello on täällä vielä 9 tuntia edellä, niin oikeasti aamulla olin vielä 17!!11) puhelinsoittoon kotoa, mikä oli ehkä maailman paras yllätys :) Sitten sain avata mun valtavan postipaketin Suomesta, joka piti sisällään lahjoja perheeltä ja sukulaisilta! Sain kaikkea kivaa Suomesta, paljon paljon paljon karkkia ja koruja ja ihania kortteja.

Koulussa sattu olemaan paikallisen yliopiston avointen ovien päivä, joten siellä ei hirveästi porukkaa ollu - mikä oli musta kiva, koska ne ketkä tunnen parhaiten oli siellä, eikä tunneilla tarttenu tehä mitään! Liikunnassa sain valita mitä tehdään ihan vaan mun synttäreiden kunniaks, ja valitsin sitten netballin, joka on täällä tosi suosittu, pääasiassa tyttöjen laji, joka vastaa vähän koripalloa ja jota en ollu ennen pelannu. Ja sitten sain paljon onnitteluja ja aamu jopa alko pienellä muffinssilla, jossa oli kynttilä, jonka sain mun ro:ta vastaavalta opettajalta :D Saksalainen vaihtari Mascha ja yks koulukaveri Cindy oli tehneet mulle kakut, jotka sitten jaettiin lounaalla hihi!

Koulupäivä oli jees, ja sen jälkeen hyppäsin bussiin kohti kaupunkia, jossa tapasin muita vaihtareita, jotka tällä hetkellä on kyllä mun parhaimpia kavereita. Steinunn ja Steven oli leiponu mulle ton järkyttävän pinkin kakun, jonka paras osa oli luumukuorrutus, joka varmaan siis kertoo sitten aika paljon sen kakun laadusta. Ne oli tehny sen mikrossa ja sen rakenne muistutti lähinnä sientä, siis pesusientä.

Ilta kaupungissa suju Dunkin Donutsissa, Starbucksissa (kaks suurinta rakkautta täällä jotka valitettavasti näkyy mun vyötäröllä) ja sitten syöden vielä yhessä ravintolassa. :D Sitten kun pääsin kotiin, sain vielä päivän kakun numero viisi (jos muffinssi lasketaan kakuks ja sehän lasketaan kun siinä oli kynttilä!) ja tosissaan hostperheen vaatimattomat lahjat.... Herranjestas vaan niitä :D Ja tarjoshan nää mulle villisti pinkkiä siideriä, jonka jälkeen jouduin kaatumaan sänkyyn, sillä lauantai-aamuna herätys oli kello 6.30 jalkapallopeliin.

Eka viikko aikuisena ei nyt oo kovin jännittävä ollu, varsinkin kun elämä täällä on nyt arkea - joka muuten näkyy blogistakin, kun ei oo hirveästi mitään mistä kirjottaa, muttei toisaalta aikaakaan siihen. Kiireisyys on kuitenkin hyvä juttu, ei oo liikaa aikaa ajatella :) Tällä hetkellä nautin kuiteskin aika paljon, varsinkin kun koulu on jo vähän parempaa (yrittäminen kannattaa aina!!11 Mun periksantamattomuus on kasvanu tuhatkertaseks koulun takia), jalkapallo on kivaa ja ystävät, ihan sama onko ne sitten kiwejä tai jostain ihan muualta päin maailmaa, arvokkaita :)

Yritän aktivistua blogin kanssa tässä pian, kirjotella jotain synttärijuhlist ja mulla on myös tekeillä sellanen yhtäläisyydet-eroavaisuudet -postaus! Joskus sitten hamas tulevaisuudes ehkä saan sen valmiiks.