Hienoo alottaa vaihtariblogi kunnolla tällasella itkuangstipostauksella mutta noo eiköhän se valota meikäläisen perusluonnetta oikein kunnolla, eli heippamoi vaan oon Heidi ja lähdössä todennäköisesti helmikuussa Uuteen-Seelantiin viettämään vaihtarivuotta.
Lyhyestä virsi kaunis, eli oon Heidi 17 ja ens vuonna 18 vee, Saarijärveltä Keski-Suomesta ja suuntana siis NZ AFS:n kautta. Tykkään paljon herkuista, liikunnasta ja mun ihanista kavereista. Tuleva vuos toisella puolen maapalloa on sellanen asia jota samaan aikaan odotan ihan mielettömästi (jonka varmaan kaverit ymmärtää koska ne joutuu kuuntelee juttuja ko. aiheesta ehkä miljoona ja yks kertaa päivässä) mutta toisaalta se kyllä pelottaa kans ihan yhtä paljon.
"Miks lähdet?" -kysymykseen vastaus on varmaan suoraan sieltä kliseiden käsikirjasta, no siks että vaihtarivuos on ollu pitkäaikanen unelma lapsesta asti ja Uusi-Seelanti sellanen maa, joka houkuttaa kaikin tavoin :) Vuodelta mä haluaisin tottakai saada ihan uskomattomia muistoja ja niitä uusia kavereita, ehkäpä jopa toisen kodin maailman toiselle puolen, mutta kyllä mä myös odotan kasvavani ja oppivani paljon uutta itsestä sekä maailmasta.
Mutta niin otsikon suruhymiöön palaten, toi 62 päivää johtuu siitä, että näillä näkymin pääsen lähtemään vasta helmikuun 22. päivä perheen/koulupaikan puuttumisen vuoks, jollon ei viisumia tipu eikä näin ollen pääse matkaan ensimmäisessä lähdössä tammikuun lopussa. Kun eilen tää puhelu tuli tästä niin fiilikset ei tietystikään ollu kovin korkealla, mutta toisaalta hyvähän se on nyt tietää, niin ehtiipä sitten valmistautua :) Onhan se aika perseestä siirtyä reilusta 30 päivästä Suomessa tonne kuuteenkymmeneen, mutta luotan nyt siihen että kyllä se reilu 10½kk maailmalla on sellanen aika, jossa ehtii kokea sen mitä vaihtarivuos voi ikinä tarjotakaan. Ja kun vikat kuukaudet vaikuttais Suomessa ihan kivoilta, niin kyllä tästä selvitään, varsinkin kun on niin etuoikeutettu että ylipäätänsä pääsee toteuttamaan tän unelman!
Uaaa mutta niin vuoden varrella ja varmaan tässä jo sitä odottaessa palaillaan, sillä ajattelin että blogi lienee ihan toimiva ratkaisu kertoo jotain ens vuodesta kavereille & tuttaville ja mahdollisesti sitten antanee tietoa niille, joilla vaihtarius on vielä harkinnassa. :)
Mutta tää oli ehkä tässä, ehkä musta tulee vielä ihan hyvä kirjottamaan ja runosuoni alkaa sykkimään tai sitten ei :D
Ps. ruudun tällä puolen näytetään vähän jähmeässä kuvassa tältä